Leipuri iskee

Ja jälleen tuli tehtyä se perusvirhe, eli mentyä nälkäisednä kauppaan...
Lopputuloksena oli, että ruoan lisäksi tuli ostettua sitten parit taikinalevyt, jos vaikka pipareita alkaisi leipomaan. Kotiin päästyäni sitten iski pieni herätys, että keittiöstä muuten puuttuu niin kaulin kuin pipari-muotitkin eli ei muutakuin uudestaan kauppaan...
Nyt pitäisi sitten olla kaikki olennainen eli ei muutakuin leipomaan. Täytyy vaan toivoa, etten saa pipareita käräytettyä...

Outo luonnonilmiö

Ulkona näemmä todellakin sataa lunta, talvi on siis tuloillansa, tai sitten tämä on jälleen vain väliaikaista ja pysyvä lumi tuleekin maahan vasta joskus tammi-helmikuun vaihteilla… toivottavasti ei. Vaikka onkin yleisessä tiedossa, että talvi tulee joka vuosi, se silti aina yllättää; varsinkin autoilijat. Huomenna saammekin todennäköisesti lukea nettilööpeistä kuinka yllättäen jäätyneet tiet ovat aiheuttaneet lukuisia ojaan- ja peräänajoja. Lisäksi rengasliikkeiden edessä on kymmenien autojen jonot kun autoilijat eivät ole uskoneet näitä pari viikkoa jatkuneita ”vihjeitä”, eli yöpakkasia siitä, että renkaat kannattaisi todellakin vaihtaa ajoissa.

Itsekin täytyy mennä huomenna hakemaan uudet talvirenkaat autoon vanhojen tilalle. Vaikka aika pitäisikin olla varattuna niin saa nähdä kuinka käy…

Viestijäkuvani

En ole koskaan erityisemmin kammoksunut esiintymistä varsinkaan tutussa porukassa, outojen ihmisten kanssa vain silloin tällöin. Tämän hetkisessä työssäni myyjänä kuitenkin joutuu esittämään ”ratkaisuehdotuksen” ja vakuuttamaan hänet siitä, että kyseessä on parempi vaihtoehto kuin kilpailijalla. Lähes aina tämä asiakas on ennestään tuntematon ihminen, kaverit ja sukulaisethan luottavat jo ennestään siihen. Samalla usein pääsee/joutuu jutustelemaan niitä näitä asiakkaiden kanssa. Tämä on kuitenkin ihan mukavaa ja saa tavallaan myös hyvää esiintymiskokemusta. Ja on sitä kerran tullut kokeiltua ala-asteen opettajan sijaisuutta parin päivän ajan lopputuloksella: Never again. Asian esittäminen kolmellekymmenelle 10-vuotiaalle ei ole ihan helppo rasti, varsinkaan kun se tietynlainen ”auktoriteetti puuttuu” Joka tapauksessa esiintyminen on mielestäni toisinaan ihan mukavaa toisinaan esimerkiksi esitelmien muodossa. Näyttelemään ei minua saa. Vahvuutenani on ainakin korkea ääni, jonka saa hyvin esille. Heikkoutena taas mainittakoon liian nopea puhuminen jolloin jotain olennaista jää pimentoon, tästä on tullut toisinaan asiakkailtakin palautetta.

Lukioaikoina olin mukana Nokian lukion lehtikerhossa, jossa kirjoitimme juttuja paikallislehteen. Osassa jutuissa sai kosketuksen täysin tuntemattomiin ihmisiin ja joutui samalla edustamaan niin koulua kuin Nokian Uutisiakin. Kirjoittamisen olenkin mieltänyt ihan mukavaksi puuhaksi, kunhan aihe vain on mielenkiintoinen, niin tekstiä syntyy itsestään ja tuon siinä usein oman mielipiteeni selkeästi esille. Näiden omien mielipiteiden vuoksi saatan joskus eksyä aiheesta rankastikin. Jos taas asia ei kiinnosta minua lainkaan en saa aiheesta tekstiä aikaiseksi oikein millään. Kirjoittaminen ei minulla ainakaan katso paikkaa, saatan kirjoittaa toisen aineen luennolla, matkalla autossa/bussissa tai sitten ihan kotona pöydän ääressä tai sohvalla istuen, kone sylissä(käsin kirjoittamisen olen jättänyt kokonaan väliin, koska kukaan ei kuitenkaan saisi mitään selvää). Kirjoittamisen aiheet ovat viime aikoina liittyneet lähinnä annettuihin tehtäviin. En siis kirjoittele omaksi ilokseni päiväkirjaa tai tulevaa menestysromaania (tähän saattaa tulla muutos;) ), vaikka se joskus taannoin on mielessä onkin käynytkin...